Ensiesiintyminen

Eilen Nori pääsi ensikertaa match showhun. Paikkana oli munkkiniemen koneen kenttä ja tuomarina toimi Marina Saarentaus. Tuloksena sininen nauha ja siinä se.
Pennut oli jaettu isoihin ja pieniin, isoja oli tietääkseni 24. Ensimmäisen kerran Norin mennessä kehään, kiinnosti sitä kovasti maan aromit...Kuitenkin ravasi ihan suht nätisti. Seisotus taas ei sujunut niin hyvin, ei oikein jaksanut keskittyä. Tuomari kuitenkin sanoi Norin olevan hyvä rodun edustaja. Sinisten kokoontuessa kehään, alkoi Nori olla jo melko väsähtänyt. Ravasi kuitenkin tällä kertaa paremmin. Neiti seisoi muutaman hetken nätisti, mutta alkoi pian kiukuttelemaan, toisinsanoen ei siis halunnut seistä. Täytyy nyt mennä lisää harjoittelemaan, niin hyvä siitä tulee :D

© Laura

Metsätyttöjä ja treeniä

Tänään tytöt pääsivät leikkimään ja treenaamaan lapinkoiraneiti Siellan kanssa. Aluksi siis treenasin koirien kanssa, Nastan kanssa otin seuraamista ja paikallamakuun. Seuraamisessa en palkannut välissä, ainoastaan lopussa leikillä. Työskentely ei ollut kovin tarkkaa, kulki sivulla kyllä mutta katse haahuili...Ekassa paikallamakuussa Siella lähti kesken kaiken paikaltaan ja Nasta oli heti ihan innoissaan menossa leikkimään, ei ole kyllä aiemmin tuollaista tehnyt. Palautin tytön takaisin paikalleen ja aloitin alusta. Nyt odotti nätisti vilkuili kyllä muualle sillointällöin. Harjoituksen kesto oli reilu 2 min.

Norin kanssa teimme seuraamista lelupalkalla pienissä pätkissä noin kolme toistoa. Harjoittelimme myös vähän liikkestä maahanmenoa, sillä tavoin että itse kumarrun namin kanssa maahan kesken liikkeen ja sanon maa-käskyn ja vapautan heti tyttösen.


Tein myös yhden iloisen luoksetulon, niin että lopussa on taisteluleikkiä. Se sujui taas ongelmitta.

Nori odottamassa tänne-käskyä :D


Treenaamisen jälkeen mentiin koiralaisten kanssa metsään. Nastalla ja Norilla oli omat leikkinsä, Siella sai toimia jonon vetäjänä. Pysähdyimme ottamaan kuvia joksikin aikaa, ne löytyvät täältä.

Edellisellä viikolla koirat on vihdoin saaneet vaihtaa villahousunsa hienoihin sääriin ja kuononsa sileäksi. Nyt on siis ihan oma trimmeri, joten neidit pysyvät jatkossakin siistissä kunnossa.

Nori on oppinut myös uimisen jalon taidon, kun olemme pari kertaa käyneet uimapaikoissa. Tyttö aivan innoissaan ui ja ui, hakee keppejä ja polksii yksikseen. Miten vain kunhan vaan saa olla vedessä :)

Meidän viikosta

Nyt taas hetkeen ei olla kuulumisiamme kertoiltu, mutta eihän tässä suuresti mitään ole tapahtunutkaan. Nori kävi viime viikolla ekaa kertaa rajasaaressa, oikein kivaa näytti tyttösellä olevan Nasta, Kion, Robin ja Kelpi Keikon kanssa leikkiessä.

Eilen puistossa Nori näytti venäyttäneen jalkansa juostessaan taas suunapäänä eteensä katsomatta. Ontui vielä tänään yön yli nukuttua, mutta jonkun aikaa kuljettua loppui sekin. Eläinlääkärillä kuitenkin tänään näytettiin ja totesi vaan että näyttäisi venähdykseltä...

Tänään käytiin myös tyttöjen kanssa tokoomassa vesikoiraporukalla Munkkivuoressa. Nastan kanssa otin seuraamista ja jonkun verran liikkestä maahanmenoja, sekä paikallamakuuta. Tarkkaili jonkun verran Noria, mikä häiritsi keskittymistä tehtävään. Pitää nyt oikein urakalla harjoitella kummankin osalta, että unohtavat edes hetkiseksi toisensa:D Nori oli kyllä tosi nätisti ja se nyt ei pahemmin edes Nastaa vilkullut. Sivullamenoja ja muiden koirien ohittamista harjoiteltiin namipalkalla. Tyytyväinen olen tyttöön. Otettiin myös kaksi iloista luoksetuloa lelun kanssa. Nori on oivaltanut sen hyvin ja syöksyy aina innoissaan leluun kiinni.

Kotiin tultua ovat tytöt vaan nukkuneet ei edes Nasta (ahnein koira ikinä) uniensa keskeltä huomannut noin sentin päässä olevaa nakkia, kovasti kyllä kuonokarvat heiluivat. Taisi vain luulla näkevänsä todella ihanaa unta(=

Vettä ja vesihäntää

Tänään oltiin Herttoniemen koirarannalla Nastan, Norin, bordercollie Kion ja x-rotuisen Robin kanssa. Oikein mukavaa oli ja ilmakin muuttui kovin lämpimäksi. Nasta ja Nori eivät kovin paljon uineet, tai oikeastaan Nasta ei kumma kyllä yhtään, ainoastaan kahlaili...Norikin kovin vähän (verrattuna innostukseen karkaanuimaankunnäenvettä). Kotona tyttöjä odotti pesu ja tuon kyseisen urakan jälkeen tuli taloon rauha, sillä tytöt olivat aivan väsyneitä. Kun kipaisimme Nastan kanssa iltalenkille, huomasin harmiksi sillä olevan vesihäntä. Ei onneksi vaikuta kovin kipeältä, sillä koira pystyy istumaan ja välillä korkeammallakin häntäänsä heiluttaa. Toivotaan nyt vaan ettei vaiva kiusaisi pitkään...Kiitokset leikkiseurasta Mialle ja koirille!


Loput kuvistä löytyy täältä.