Me ei uida...

...ei ainakaan ilman lupaa. No tänään menin sitten Norin kanssa harjoittelemaan juuri tuota kyseistä asiaa. Siis että läheisiin puroihin ei mennä uimaan, milloin vaan huvittaa. Norin ongelma on siis ollut se, että se on aina ollessamme tarpeeksi lähellä puroa (no okei kaukanakin) on se syöksynyt sinne suoraan uimaan. Omistajahan ei tälläistä jaksa, joten Nori on selvästi harjoituksen tarpeessa.
Suuntasimme sitten tietysti puron lähettyville ja laitoin Norille flexin. Emme itse ole ikinä flexejä käyttäneet (emmekä tule ikinä käyttämäänkään) ja tarkoituksenahan oli, että Nori luulee olevansa vapaana. Niimpä se taisi luullakkin, lähti heti kohti puroa. Mutta tässä vaiheessa omistaja mokasi...tai no tuli pieni kompastus, sillä siinä kohtaa puron reunaa oli melko jyrkkää ja epätasaista ja pentu viiletti suoraan uimaan. Grr...että pitää olla kömpelö...No mutta tästä johtuen sitten luuli Nori varmaan todellakin olevansa vapaa. Eikun uusiksi. Hipsimme taas puron ohi ja kutsuin Noria, sen ollessa jo melko lähellä vettä. Koira kyllä tiesi minulla olevan nameja, mutta veden houkutus voitti. Joudun laittamaan flexin lukkoon ja kutsuin, tällöin Nori iloisesti laukkasi heti luokseni ja sai kehut ja namia. Tällä tavalla sitten jatkui pari kertaa ja sitten alkoi jo riittämään pelkkä kutsu ja Nori tuli.
Okei, kyllähän tätä pitää vielä paljon treenata, ihan alkutekiöissähän vasta olemme.

Sitten vielä vähän Nastasta. Eilen Nasta kiikutettiin eläinlääkäriin, melko pitkään olleen korvavaivan takia. Nastalla on siis korvat olleet puhdistuksista ja korvakarvojen nyppimisestä huolimatta kipeät. On vinkunut niitä rapsuttaessa ja muutenkin. Eläinlääkärissä kuitenkin totesivat vain, että korvassa on paljon pinttynyttä töhnää ja täten antoivat reseptin korvavahaa liuottavaan aineeseen. Tätä nyt annamme viikon ajan, toivottavasti tämä nyt sitten auttaa.